BLOGGER TEMPLATES AND TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

FM 291109

No niin, näinhän siinä sitten kävi. Oharit.

Tuli muka yllättävä työkeikka, mitä ei pysty perumaan. Aivan. Miten en ole yhtään yllättynyt? Pitää varmasti aivan yhtä paljon paikkansa kuin se, että illallisen siirtäminen ensi viikolle on minulle täysin ok juttu. Ei liikuta sitten millään tavalla. Ja oikeastaan en edes ole varma siitä ensi viikosta. Olenhan niin kiireinen, että en voi luvata saanko näin lyhyellä varoitusajalla deittejä kalenteriini sovitettua. (lue: suunnitelmissa istua joka ilta kotona villasukat jalassa telkkaa katsoen)

Miten minusta on tullut tälläinen? Varmaan ne miljoonat kerrat kun Pohjoinen rikkoi lupauksensa ja valehteli kerta toisensa jälkeen, ovat tehneet tehtävänsä.

Paskat, lähden tuonne sateeseen ostamaan pitsaa ja irtokarkkeja.


Tunnelmaa luomaan Sunnuntaina sataa aina by Jenni Vartiainen.


Ihana valo - osa 2

Nyt se Samuli Edelmann on sitten Saarioisten joulumainoksessa.

I-H-A-N-A!

Pisteet Saarioiselle. Saivat antijouluhössötys ihmisen innostumaan joulusta ihan uudella tavalla.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Black is my colour

Miksi tervejärkinen (no, ainakin melkein) ja itseään arvostava nainen viettää lauantai-iltaa sadan noin 15-vuotiaan tytön kanssa?

Syynä on tietenkin Twilight -saaga ja sen toisen osan - New Moon - elokuvaversio. Tai no, tarkemmin ottaen Edward ja Jacob. Kuolaan. Nyt tämän puutostilan tuntee taas vähän liiankin hyvin. Pervo Utu-täti täällä, hei!

Noista vatsalihaksista onkin hyvä uneksia näin deittejä edeltävänä yönä. Ei ole ainakaan pelkoa, että rima pääsisi laskemaan liian alas.

torstai 26. marraskuuta 2009

Todennäköisyyslaskentaa

Olen aina uskonut kohtaloon. Tietyt ihmiset tulevat elämäämme tietyistä syistä ja asiat tapahtuvat, koska niiden on tarkoitus tapahtua. Vaikka kuinka järjettömältä tilanne näyttää silloin kun se on päällä, niin heti kun tilanteeseen saa vähän etäisyyttä näkeekin jo tarkoituksen kaiken sen sekasotkun takana.

Nyt tuntuu siltä kuin kohtalo oikein huutaisi. Ja kovaa.

Mikä todennäköisyys on sillä, että viimeinen ihminen kenelle päätät nettideittisivuston kautta kirjoittaa on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin sinä, lisäksi olette opiskelleet samassa paikassa, jaatte samanlaiset arvot ja huumorintajun ja ette ole koskaan aikaisemmin tavanneet? Lisämausteena tämä henkilö sanoo sanat, jotka olit juuri ajatellut itse sanoa ja näyttää vielä syötävän hyvältä. Väitän, että todennäköisyys tälle kaikelle on minimaalinen, jos ei jopa olematon.

Eli kyllä, olen aivan liian innostunut tästä jutusta. (Siis mistä jutusta? Ei ole mitään juttua!) Nyt täytyy vaan hokea itselleen:

A) Mikä on todennäköisyys, että saan tässä turpaani?
B) Mikä on todennäköisyys, että minua alkaa ahdistamaan taas kerran joku superoleellinen asia toisessa kuten esim. vääränmalliset kengät?

Enköhän näillä pääsee taas normaaleille todennäköisyysluvuille. Ja jos vaikka näin saisin järkeni taas takaisin ja ottaisin koko jutun niin kuin se pitää ottaa --- Nauti ja pidä hauskaa niin kauan kun voit!

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Perhosia

Kun vihdoin päästää vanhasta irti, voi yllättyä mitä uutta löytääkään. Perhosia vatsassa. Ehkä tämän vuoden osalta vielä pääsenkin plussan puolelle.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Ihana valo

Jotain iloa sentään tähän pimeydenkin keskelle. Kyseessä siis Elisan uusi Elisa Viihde -kampanja, jonka keulakuvana on iki-ihana Samuli Edelmann. Olen kuolannut noita julisteita jo bussipysäkeillä ja nyt mainos pyörii telkassakin. Aaaaaahhhh.... Niin perus äijä, puree tunnetusti minuun. Ja vihdoinkin pohjalla käynnin kautta Samuli on palannut takaisin siksi Samuliksi, jonka pieni sisäinen teinityttöni muistaa. Tykkään, tykkään, tykkään!

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

FM 221109

Marraskuu - Pimeää. Märkää. Yksinäistä. Kuukausi, jolloin tapasin Pohjoisen.

Viinan kanssa en vaan valitettavasti pystynyt kilpailemaan. Se voitti aina sinut mukaansa.


Tämä on meille. Pidä huoli itsestäsi.


"Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu"


Marraskuu - Miljoonasade

maanantai 16. marraskuuta 2009

Mä tykkään susta niin

On hienoa, että ihmiset näyttävät tunteensa avoimesti. Oikeasti. Liian harva sitä nykyaikana tekee. Rajansa kuitenkin kaikella.

Olen havainnut viime aikoina salilla käydessäni huolestuttavan ilmiön. Ainahan näitä yhdessä treenaavia pariskuntia on ollut, mikä sinällään ihan ok juttu. Hyvä vaan, että joillakin on yhteisiä harrastuksia. En vaan tajua miksi siellä salilla pitää kävellä käsikädessä laitteelta toiselle? Eikö tarkoitus ole kuitenkin treenata? Onko lisäksi aivan pakko vaihtaa kiusallisen pitkään niitä limoja, kun toinen on lähdössä jumppaan ja toinen jää salinpuolelle? Hankkikaa ne laitteet kotiin ja pysykää siellä, me ei haluta nähdä! Ahdistaa, jo pelkkä sivusta seuraaminen. Onko tämä nyt joku evoluution tuotos niistä entisajan "samat tuulipuvut" -pareista?

Niin, tiedän. Ei ole pakko katsoa. En kuitenkaan aio luopua oikeudestani treenata silmät auki. En, vaikka se tällä hetkellä aiheuttaakin ajoittaista pahoinvointia.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

FM 151109

Tämän sunnuntain fiilistelyjen innoittajana toimii viime torstain Pink:n keikka. Oli muuten vuoden ylivoimaisesti paras sisääntulo. Mahtava show, ihanaa itseironiaa ja kroppa, jollaista ei ihan joka tytöllä olekaan. Utulta viisi tähteä.


"So, so what, I'm still a rockstar
I got my rock moves and I don't need you
And guess what, I'm having more fun
And now that we're done I'm gonna show you tonight

I'm alright,I'm just fine and you're a fool
So, so what, I am a rock star
I got my rock moves and I don't want you tonight"

So What - Pink


(Ja tässä kohtaa esitetään, ettei Pink ottanut sitä motocross miestään takaisin.)

Pieniä hetkiä

Junamatka kotiseudulle ja takaisin.


Nuori tyttö pinkissä toppaliivissä mustat rajaukset silmillä ja kännykkä korvalla.
”Hei! Meetkö illalla töihin?”
---
”Ajattelin mennä kotiin yöksi…”
---
”Äiti on siellä Tallinnassa”
---
”Ai jaa... No, ei sit. Okei. Moi.”


Ravintolavaunussa voi kohdata naisen joka ymmärtää. Yhdessä jaetun Jägermaisterpullon ja muutaman viskihörpyn jälkeen on helppo sanoa kuinka ihmeellinen nainen onkaan. Niin ymmärtäväinen, fiksu ja kauniskin. Punainen parhaimmat päivänsä nähnyt lierihattu ja naisen turvonneet kasvot eivät tunnu miestä häiritsevän. Miehen vasemmassa etusormessa kimaltelee sormus.


Kaksi miestä keskustelevat edellisestä illasta.
”Juttelin sille tunnin ja sinä aikana varmaan kymmenen miestä kävi kysymässä sen numeroa.”
”No, miten siinä kävi?”
”Se lähti kotiin, mutta yks kolmikymppinen muija anto persettä.”


Miesjoukko nauraa kovaa. Vanha viina haisee ja juttu lentää.
”Onneks kohta on tiistai! Tälläisen viikonlopun jälkeen ei tartteis maanantaita olla ollenkaan”.
”Hyvähän sun on, kun on tyhjä kämppä joka odottaa, eikä tartte mennä perheen keskelle heti. Voisin vaihtaa sun kanssa paikkaa milloin vaan.”

------------------------------------------------------------------------

Istun auton etupenkillä. Isän käsi puristaa jalkaa.
”Harmi, että pystyit olemaan vain niin vähän aikaa.”
”Niin, huomenna taas töihin.”
”Niin.”

Pieni ele. Välittäminen. Enemmän kuin mitä moni muu saa.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Mietin tässä Esten innoittamana, että ehkä nyt oikeasti on aika alkaa ottaa sitä mitä haluaa sieltä mistä saa. Ainakin niin pitkään ennen kuin kokonaispaketti kävelee vastaan. Nyt ollaankin seuraavanlaisessa tilanteessa:

Herra A:

+ mahtava huumorintaju, sarkastinen, suorapuheinen, menestynyt, arvostaa naisia, samat kiinnostuksenkohteet, luotettava, haluaa hemmotella minua
- ulkoisesti ei yhtään minun tyyppiä (massiivinen ex-jenkkifutari)

Herra B:

+ ulkoisesti täysin minun tyyppiä (lihaksikkaan hoikka, tumma, paha poika)
- duunarinoloinen sanan negatiivisessa merkityksessä (kokemusta tästä lajista on...)


Ajattelin kuitenkin antaa kummallekin mahdollisuuden. Ehkä A:n luonne saa myös fyysisenvetovoiman aikaiseksi tai toisaalta olenhan voinut arvioida myös B:n väärin. Mitä pahimmillaan voi käydä? Hauskanpitoa A:n kanssa ja niitä irtoamisia B:ltä.

Mut eiks niitä sais kuitenkin yhdistettyä? Tahtoo AB:n!

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Sunnuntai synkistelyä

Komm in mein Boot
ein Sturm kommt auf / und es wird Nacht
Wo willst du hin
so ganz allein / treibst du davon
Wer hält deine Hand
wenn es dich / nach unten zieht

Wo willst du hin
so uferlos / die kalte See
Komm in mein Boot
der Herbstwind hält / die segel straff

Jetzt stehts du da an der Laterne
mit Tränen im Gesicht
das Tageslicht felt auf die Seite
die Herbstwind fegt die Strasse leer

Komm in mein Boot
die Sehnsucht wird / der Steuermann
Komm in mein Boot
der beste Seemann / war doch ich

Jetzt stehts du da an der Laterne
hast Tränen im Gesicht
das Feuer nimmst du von der Kerze
die Zeit steht still und es wird Herbst

Sie sprachen nur von deiner Mutter
so gnadenlos ist nur die Nacht
am Ende bleib ich doch alleine
die Zeit steht still
und mir ist kalt

Rammstein: Seemann



vapaakäännös alà Utu:

Tule veneeseeni
Myrsky nousee / yö tulee
Minne haluat
Niin yksin / ajelehdit
Kuka pitää kädestäsi kiinni
Kun se sinut / pinnan alle vetää

Minne haluat
Niin loputon / kylmä meri
Tule veneeseeni
Syystuuli pitää / purjeet kireänä

Nyt seisot siellä lyhdyn alla
Kyyneleet kasvoilla
Päivänvalo puuttuu puolelta
Syystuuli pyyhkii kadun tyhjäksi

Tule veneeseeni
Ikävästä tulee / perämies
Tule veneeseeni
Paras merimies / olin toki minä

Nyt seisot siellä lyhdyn alla
On kyyneleet kasvoillasi
Otat tulen kynttilästä
Aika seisoo paikoillaan ja tulee syksy

He puhuivat vain äidistäsi
Niin armoton on vain yö
Lopussa jään yksin
Aika pysähtyy paikoilleen
Ja minulla on kylmä

Ramstein: merimies

Ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi

Kuinka paljon voikaan tapahtua 24 tunnissa:

  • Ensimmäiset virtuaalideittini ikinä - Kesto aamu neljään asti.
  • Makutuomarina kaverin shoppailureissulla - Kolme kassillista uusia vaatteita minulle ja luottolimiitti täynnä.
  • Salillle ja lauantaisauna
  • Pikapäikkärit
  • Herra muskelin tuparit - En tiennytkään, että olen sen uuden naisen paras ystävä. Huvittavaa.
  • Baari-ilta Suomen unelmienpoikamiehen, huippumallin ja räpartistin ristitulessa - Jos laittais vaikka Seiskaan viestiä. Helpottaisi ainakin tuota luottokortin tilannetta.
  • Kimppataksi kotiin - Vinkkinä ilmaista taksikyytiä haluaville: miehet arvostavat naisia, jotka tietävät missä lähin pornokauppa sijaitsee.

Herätys tänään kello neljä. Iltapäivällä.

torstai 5. marraskuuta 2009

Puuduttavaa

Terveys - niin itsestäänselvyys kunnes sen menettää. Ei pitäisi pienistä vaivoista valittaa, mutta kun puoli vuotta on kärsinyt näistä oikean puolen raajojen puutumistiloista, niin alkaa kärsivällisyys pikku hiljaa loppua. Luulin jo, että ne olis tuolla migreenilääkityksellä saatu kuriin, mutta kun ei niin ei. Nyt taas kaksi päivää ollut koko oikea puoli ihan turtana. Mitään diagnoosia en ole saanut, vaikka kaikki neurologista omt fysioteraupeuttiin ovat vaivaa tutkineet. En jaksa!

Hyvä syy siis sulkeutua kotiin, vetää levy suklaata naamaan ja unohtaa kaikennäköinen treenaus. Voi pientä Utu raukkaa. Säälittävää.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Back to civilisation

Entinen kannettava sanoi sitten yhteistyösopimuksen irti ja uuden etsiminen osottautui odotettua vaikeammaksi. Luulin jo, että täydellistä yksilöä ei ole olemassakaan kunnes törmäsin tähän - Samsung X120. Täysikokoisen kannettavan tehot miniläppärin sisällä. Ei liian iso, eikä liian pieni 11.6'' LED näyttö. Windows 7 Premium. Täydelliset strategiset mitat 3 GB / 320 GB. Pieni sisäinen nörttini on sooooooo in love!

Hyvää todellakin kannattaa odottaa.