On hienoa, että ihmiset näyttävät tunteensa avoimesti. Oikeasti. Liian harva sitä nykyaikana tekee. Rajansa kuitenkin kaikella.
Olen havainnut viime aikoina salilla käydessäni huolestuttavan ilmiön. Ainahan näitä yhdessä treenaavia pariskuntia on ollut, mikä sinällään ihan ok juttu. Hyvä vaan, että joillakin on yhteisiä harrastuksia. En vaan tajua miksi siellä salilla pitää kävellä käsikädessä laitteelta toiselle? Eikö tarkoitus ole kuitenkin treenata? Onko lisäksi aivan pakko vaihtaa kiusallisen pitkään niitä limoja, kun toinen on lähdössä jumppaan ja toinen jää salinpuolelle? Hankkikaa ne laitteet kotiin ja pysykää siellä, me ei haluta nähdä! Ahdistaa, jo pelkkä sivusta seuraaminen. Onko tämä nyt joku evoluution tuotos niistä entisajan "samat tuulipuvut" -pareista?
Niin, tiedän. Ei ole pakko katsoa. En kuitenkaan aio luopua oikeudestani treenata silmät auki. En, vaikka se tällä hetkellä aiheuttaakin ajoittaista pahoinvointia.
maanantai 16. marraskuuta 2009
Mä tykkään susta niin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommenttia:
Perus.
Lähetä kommentti