Olen aina uskonut kohtaloon. Tietyt ihmiset tulevat elämäämme tietyistä syistä ja asiat tapahtuvat, koska niiden on tarkoitus tapahtua. Vaikka kuinka järjettömältä tilanne näyttää silloin kun se on päällä, niin heti kun tilanteeseen saa vähän etäisyyttä näkeekin jo tarkoituksen kaiken sen sekasotkun takana.
Nyt tuntuu siltä kuin kohtalo oikein huutaisi. Ja kovaa.
Mikä todennäköisyys on sillä, että viimeinen ihminen kenelle päätät nettideittisivuston kautta kirjoittaa on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin sinä, lisäksi olette opiskelleet samassa paikassa, jaatte samanlaiset arvot ja huumorintajun ja ette ole koskaan aikaisemmin tavanneet? Lisämausteena tämä henkilö sanoo sanat, jotka olit juuri ajatellut itse sanoa ja näyttää vielä syötävän hyvältä. Väitän, että todennäköisyys tälle kaikelle on minimaalinen, jos ei jopa olematon.
Eli kyllä, olen aivan liian innostunut tästä jutusta. (Siis mistä jutusta? Ei ole mitään juttua!) Nyt täytyy vaan hokea itselleen:
A) Mikä on todennäköisyys, että saan tässä turpaani?
B) Mikä on todennäköisyys, että minua alkaa ahdistamaan taas kerran joku superoleellinen asia toisessa kuten esim. vääränmalliset kengät?
Enköhän näillä pääsee taas normaaleille todennäköisyysluvuille. Ja jos vaikka näin saisin järkeni taas takaisin ja ottaisin koko jutun niin kuin se pitää ottaa --- Nauti ja pidä hauskaa niin kauan kun voit!
torstai 26. marraskuuta 2009
Todennäköisyyslaskentaa
Lähettänyt Utu klo 23.07
Tunnisteet: Ahdistus, IhmissuhdeJaskaa, Kohtalo, Miehet, Naiset, Nettideittailu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Heh, ensimmäinen ja ainoa ihminen, jolle päätin nettideittisivuston kautta kirjoittaa osoittautui samalta paikkakunnalta kotoisin olevaksi, huumorintaju meni loistavasti yhteen, arvot hyvinkin samat jne. Mutta kun puuttui se "syötävän hyvännäköisyys".. ja joo, se merkitsee mulle aika paljon. Totesin kuitenkin, että jos suomi on niin pieni maa, että ensimmäinen nettideitti on kotoisin samalta pikkukunnalta ja käynnyt samat koulut, niin ei oo mua varten nettideittailu...liian riskii :D
Joo, ei ole minuakaan varten, TODELLA pelottavaa! Onneks poistin jo profiilin sieltä. Itse olen sen verran pinnallinen kanssa, ettei se pelkkä persoonallisuus riitä, myönnetään. Pitää katsoa löytyykö tästä tyypistä sitä raakaa vetovoimaa vielä. Se kun on asia mistä ei voi myöskään tinkiä.
Ps. On muuten sulla järkyttävän hyvä blogin nimi ;) Täytyypä tulla sinne vierailulle toistekin.
Kyllä se on niin, että natsaa liian hyvin. Se on kumminki oikeesti joku psykopaattinarsisti, joka vaan osaa vedellä oikeista naruista. Joten ei kaikelle, mikä tuntuu olevan aivan liian hyvin.
Mut himpun verran sinisilmäisempänä ja naiivimpana sitä vois joskus oikeesti tavata jonkun varteenotettavan. Ei kai kaikki nettideittailijatkaan voi olla oksetuksia ulkonäöltään.
Tiedän, kuulostaa liian hyvältä ja kokemusta kyllä löytyy mikä lopputulos silloin on.
Desperate times call for desperate measures - Joten tämä kortti on nyt vaan pakko katsoa. Kai joku pieni mahdollisuus kuitenkin on, että myös fiksu hyvännäköinen mies voi jättää nettideitti-ilmoituksen kun kerta fiksu hyvännäköinen nainenkin niin päätyi tekemään. ;)
Varmuuden varalta minilakkapullo laukkuun.
Lähetä kommentti