Tieto luo tuskaa - vai tietämättömys?

En oikeasti tiedä mitä tekisin pohjoisen kanssa. Tämä meidän "suhde" on niin kieroutunut, että ei meistä kumpikaan enää tiedä missä oikeasti mennään. Yhdessä ei siis todellakaan olla - pohjoinen on sen verran eksyksissä itsensä kanssa, että turpaan siinä tulee, jos päästän sen uudelleen liian lähelle itseäni. Kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa, mutta toisaalta kumpikaan ei pysty kokonaan sulkemaan toista pois elämästään.

Eilen se taas soitti ilman mitään asiaa ja minä taas en osannut jättää vastaamatta, vaikka tiesin, että olisi pitänyt. Pitäisi päästää kokonaan irti, mutta kun ei pysty. Eikä pysty näköjään sekään. Tiedän, että pohjoinen tulee tänne viikon päästä. Ja tiedän, että meidän ei todellakaan pidä tavata toisiamme. Fyysinen vetovoima ja hetki vie silloin meidät molemmat mennessään. Tuon kaiken tiedän. Mutta silti tahtoisin. Tahtoisin niin kovasti.