Korkeakulttuuria

Sivistynyt syksyni jatkuu esimerkillisellä tavalla. Kävin tänään kansallisoopperassa katsomassa balettiesitystä. Kyllä, näin pitkälle on menty. Suuri kulttuurinystävä en koskaan ole ollut, mutta täytyy myöntää, että esitys yllätti minut positiivisesti. Tämä Suuria mestareita - Grand Maîtres oli ennen kaikkea todella hauska. En olisi uskonut, että baletissa voi nauraa. Suosittelen!

Aurinkoa tanssijat eivät kyllä olleet koskaan nähneetkään ja suurimman osan raajat olivatkin valkeita tikkuja. Jotenkin pelottavaa. Miten jonkun kädet voivatkin samaan aikaan olla heikot ja vahvat, niin jännittyneet mutta kuitenkin niin sulavat? Toisaalta ei voi kuin ihastella, toisaalta tuntui kuin olisi seurannut jotain kummajaisten esitystä. Oudolla tavalla kiehtovaa.

Kotimatkalla uskoni suomalaisiin miehiin palasi. Bussi oli aivan täynnä kun sisään astui vanhempi rouva. Vastapäätäni istuva mies nousi ja tarjosi paikkaansa naiselle. "Jee, ei ne kaikki ole ihan juntteja!" Ja sitten se mies alkoi puhua seuralaisensa kanssa espanjaa. Että se siitä sitten.