Niinhän sitä sanotaan. Kärsivällinen. Pitkämielinen. Ja kaiken kestävä. Mutta miten paljon oikeasti tarvitsee rakkauden nimissä sietää?
Mies saapuu kotiin kahden viikon reissultaan, tilit miinuksella ja työpaikka ryypätty alta. Herra haluaa nyt vähän rauhoittua kotona kun on ollut niin raskasta. Putkea jatkuu vielä seuraavat kaksi viikkoa.
Kolmen viikon ulkomaanmatka Thaimaaseen venyy puolen vuoden reissuksi. Thamaalainen nainen ei jaksa enää katsoa miehen sikailua. Kotiin palataan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Mies tekee uraansa. Katsotaan nyt, ei vielä, ensi vuonna sitten. Nainen tukee, laittaa omat toiveensa sivuun ja odottaa. Kymmenen vuoden jälkeen mies tulee siihen tulokseen, ettei suhde olekaan sitä mitä hän oikeasti haluaa. Nainen on uhrannut parhaimmat vuotensa hänelle.
Tässä vain muutama esimerkki elävästä elämästä. Ulkopuolisena on niin helppo arvostella näitä naisia. "Minä olisin jättänyt sen heti. Olisin vaihtanut lukot ja heittänyt tavarat pihalle. Minä en sietäisi tuollaista." Niin. Noinhan sitä järjen mukaan pitäisi toimia, mutta kun se rakkaus on usein toista mieltä.
torstai 15. lokakuuta 2009
Kaiken se kestää
Lähettänyt Utu klo 18.12
Tunnisteet: IhmissuhdeJaskaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti