Eräs iltapäivä

Aaargh!!!! Miten joskus kun yksi asia menee pieleen, niin kaikki menee?

Päivä meni ihan kivasti siihen asti kunnes lähdin töistä. Kauhea kiire bussipysäkille ja kohti fysioterapiaa. Ei helvetti, se resepti jäi töihin. Juokse takaisin toimistolle. Sitten reseptin kanssa uudestaan takaisin pysäkille. Bussi tulee jo. Juokse. Voi #%&#¤& !!! Matkakortti on sen toisen takin taskussa. Onks mulla käteistä? Ei ole kun sisäiseen lippuun. No, ostan sen ja menen loppumatkan pummilla. Ja tietysti juuri nyt on kuski, joka oikeasti ottaa työnsä tosissaan. "Ai sisäinen.... Mihinkäs olette menossa?" "Ööööö.... Tohon seuraavalle pysäkille ja vaihdan siinä..." Ja sitten se vielä seuraa peilistä mihin menen istumaan. Pakkohan se oli jäädä siinä seuraavalla pysäkillä pois. Ei muuta kun tilaamaan taksia, pankkikortti oli sentään mukana. Taksi tulee. "Moi!" Ei vastausta. Kerron osoitteen. Ei vastausta. "Meinas tulla vähän kiire..." Edelleen hiljaisuus. Ok, ei jutella sitten. Kuski alkaa kuitenkin ähistä tyyliin: aaah... mmmmm... mmmmm.... Mitä se tekee??? Päässä pyörii jo kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Millon me ollaan perillä? Ähinää kestää koko matkan. Maksu ja äkkiä ulos. Fysioterapiaan. Automaatille nostamaan rahaa, lähin oli tietysti parin kilsan päässä. Bussiin ja kotiin.

Taidan pysyä loppuillan sohvalla.