Ikävä

Miksi ihmeessä me naiset annamme satuttaa itseämme aina uudelleen ja uudelleen? Vaikka tiedämme syvällä sisimmässämme, että ei se toinen miksikään muutu, niin miten helppoa onkaan silti unohtaa kaikki paha ja antautua hetken vietäväksi.

Pohjoisen kanssa ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että oikeasti luulin olevani se joka määrää pelin hengen. Olen ollut niin kylmä, etäinen, itsekäs ja suorastaan törkeä häntä kohtaan, että en uskonut tälläisen käytöksen olevan minulta edes mahdollista. Ja mies vaan tuntuu innostuvan tästä. Mitä kaukaisempi olen, sitä kuumempana Pohjoinen käy. Onko miesten aina pakko saada se mitä eivät voi saada? Tiedän. On niitten. Kun saalistus on ohi ja kohde varmistettu, kiinnostus loppuu kuin seinään.

Tätä kylmää kohtelua on osaltani kestänyt jo kolme kuukautta. Ja tänään se pelätty tapahtui. Ikävä. Riistävä, polttava ikävä. Sellainen joka ei päästä otteestaan, vaan vaatii helpotusta. Myönnetään, sorruin ja soitin. Pohjoinen katsoi leffaa ja oli menossa sen jälkeen nukkumaan. Herraa ei selvästikään kiinnostanut puhua. Kiva kun soitit. Joo, tosi kiva. Kiitti v******!

Kuinka nopeasti pelin henki kääntyykään.

Ei se muutu, usko jo!

Shoot me

Been there done that messed around,
I'm having fun don't put me down
I'll never let you
sweep me off my feet.

I won't let you in again,
The messages I've tried to send,
My information's just not going in.

Burning bridges shore to shore,
I'll break away from something more
I'm not to not to love
until it's cheap.

Been there done that messed around
I'm having fun don't put me down,
I'll never let you
sweep me off my feet.

This time baby I'll be bulletproof,
This time baby I'll be bulletproof.

I won't let you turn around
And tell me now I'm much too proud
To walk away from something
when it's dead.

Do do do your dirty words
Come out to play when you are heard
There's certain things
that should be left unsaid.

Tick tick tick tick on the watch
And life's too short for me to stop
Oh baby, your time is running out.

I won't let you turn around
And tell me now I'm much too proud
All you do
is fill me up with doubt.

This time baby I'll be bulletproof,
This time baby I'll be bulletproof.
This time baby I'll be bulletproof,
This time baby I'll be bulletproof.


(La Roux: Bulletproof)

Yksinkertaista?

Tänään tapahtunutta:

Asiakas: "Moi! Mulle on tullut tänne H&M:n paketti" (Ojentaa henkilöllisyystodistuksen)
Myyjä: "Pieni hetki." (Myyjä menee etsimään pakettia)

------------ aikaa kuluu ----------------

Myyjä: "Siis, H&M:n pakettiko se oli?"
Asiakas: "Joo, mulle tuli tekstari siitä, että se ois noudettavissa täältä...."
(Myyjä jatkaa etsimistä. Katsoo välillä paketteja ja väilillä henkilöllisyystodistusta)

------------- aikaa kuluu ----------------

Myyjä: "Siis, mikä sun nimi oli?"
Asiakas: "Minna Pulkkinen. Sama kun siinä henkkarissa. (???) "
Myyjä: "Sun nimi ei siis ole Anna-Maija"
Asiakas: " Äääää .... Ei. Vaan Minna Pulkkinen."

(myyjä palaa pakettien luo)
Myyjä: "Täällähän se on. Ole hyvä!"



Siis mitä ???? Aaaarghh!!! Anna mun kaikki kestää.

Syksyn tuntua

Ensimmäinen syysilta on täällä. Varmoja tunnusmerkkejä:

• Ikkunoita hakkaavat puunoksat
• Pimeys
• Tihkusade
• Sateenvarjo kotona
• Jalassa ne tennarit, jotka päästävät vettä läpi
• Halu käpertyä villasukat jalassa lämpimän peiton alle
• Herra pohjoinen aktivoituu, taas kerran.

Punaviiniä tänne ja heti!

Erilainen iltapäivä

Vietin tässä neljä tuntia naisseurassa, joka koostui kahdesta viimeisillään raskaana olevasta naisesta, sekä kolmannesta, jolla oli 3 kuukautinen vauva mukanaan. Minä siis olin porukan ainoa lapseton. Olenkin kuunnellut sujuvasti neljä tuntia keskustelua mammajumpasta, äitiyshousuista, tämän vuoden äitityspakkauksen sisällöstä, eri kantokassien eduista ja haitoista, imetystekniikoista, kauppakeskusten lastenhoitohuoneista, synnytyksen eri vaiheista, vauvan kakan koostumuksesta (???!!!), viikonlopun hesarin ristityt -osastolla olleista nimistä jne. jne. jne.

Ymmärrän, että asia on ajankohtainen kysyisille henkilöille ja alussa yritin parhaani mukaan esittää kiinnostusta ja kysyä aiheeseen sopivia tarkentavia kysymyksiä. Mutta siinä vaiheessa kun kerroin itselleni tärkeistä asioista ja sain vastaukseksi "ai kun kiva" ja päälle sen tekohymyn "ei voisi vähempää kiinnostaa", niin päätin luovuttaa. Päädyin seuramaan Top Geariä tv:stä... niiden äijien jutuille saa sentään nauraa ääneen! Joten, hei please te kaikki äipät, yrittäkää nyt edes vähän hillitä itseänne meidän lapsettomien seurassa. Meitä kun ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa millaista ihottumaa teidän pikku Onnilla on ollut siellä vasemman jalan kolmannen jalkapoimun kohdalla. Kotiin kävellessäni eräs lapseton ystäväni soitti minulle ja kun puhuimme puhelimessa vastaan ajoi pikku neiti kolmipyörällään täyttä kurkkua kiljuen.

"Mikä toi ääni on?"
"Joku lapsi."
"Lyö sitä."

Olisikohan äippien huumori riittänyt tuohon?

Se oikea

Viimeisin viikko on mennyt asuntokuumeen kourissa. Kaksi potentiaalista kohdetta jo löytyikin, mutta livenä nähtynä eivät ne kuitenkaan olleet sitä mitä etsin. Asunnon etsintään pätee samat säännöt kuin miehiin. Jos sitä tiettyä tunnetta ei heti tule, niin turha haaskata aikaa kauempaa. Suurimman osan ajasta olen sitä mieltä, että tiedän vain todella hyvin mitä haluan, mutta aina välillä mieleen hiipii ajatus: "Mikä minua vaivaa, miksi mikään ei kelpaa?". Totuus on kuiten se, että, viimeisen 10 vuoden aikana vain kolme miestä ovat saaneet sen tietyn tunteen aikaiseksi. Asuntoa olen etsinyt jo kaksi vuotta tuloksetta. Ei niin imartelevia tilastoja kumpikaan.

En kuitenkaan ole valmis laskemaan rimaa alemmaksi. Nettideittaulun tuloksena kirjoitin tässä jo useamman kerran todella hauskan, aktiivisen, mielenkiintoisen, fiksun jne. miehen kanssa. Lopulta kun hän lähetti kuvan itsestään, tuli heti tunne, että ei. Fyysisesti kyseessä oli oikein puoleensa vetavä mies, mutta ei kuitenkaan ulkoisesti minun oloinen. Alkoi heti ahdistamaan. Pinnallinenko? Mielestäni en, mutta toisaalta tarkoittaako riman laskeminen samaa kuin mahdollisuuden antaminen?

Haluan kuitenkin vielä uskoa, että tunnistan sen minulle sopivan henkilön heti. Niin on jo joskus käynyt ja niin voi vielä jatkossakin tulla käymään. Tulevasta ei tietenkään ole koskaan takeita, mutta se tunne on oltava läsnä heti alusta asti. Ja sama pätee myös siihen oman kodin löytymiseen.

Zeniä etsimässä

No niin, nyt sitten ne alkoholittomuuden aiheuttamat sivuoireet alkavat nousta pintaan. Täytyy myöntää, että pään nollaus tulisi enemmän kuin tarpeeseen tällä hetkellä. "Lievää" kireyttä aistittavissa ilmassa. Hetkittäinen halu purra työkavereiden päät irti on pysynyt tähän asti suhteellisen hyvin kontrollissa kovan treenaamisen avulla. Ja onhan six pack vatsa aina terveellisempi tavoite kuin six pack vatsassa, vaikka jälkimmäinen houkuttelisikin niin kovasti.

Tänään kävin sen verran kovilla ylikierroksilla, että oli aika ottaa järeät aseet käyttöön. Suuntasin siis elämäni ensimmäistä kertaa joogaan. Ja hikihän siinä tuli. Ei muuten ole mitään kevyttä venyttelyä, vaan oikeasti ihan kunnon treeniä koko kropalle. Meditaatio-osuus oli kyllä suhteellisen haastava tälle urbaanille neidolle. "Ajattele sanaa onnellinen ja tunne onnellisuus koko kehossasi" .........No joo.......... Ehkä menee vielä hetki ennen kuin koen täydellisen valaistumisen. Aloin kuitenkin muistelemaan hetkeä milloin viimeksi olen oikeasti ollut onnellinen. Tyytyväinen itseeni ja elämääni olen kyllä, mutta että olisi aidosti tuntenut sitä puhdasta onnellisuutta. Siitä hetkestä on aivan liian pitkä aika.

Onneksi isä soitti ja esti synkkyyteen vajoamiseni. En ollut sitten ainut kenelle viikko oli alkanut vähemmän positiivisissa merkeissä. Miten hyvältä tuntuukaan tietää, että olet ainakin yhdelle ihmiselle niin tärkeä, että hän voi sinulle pahaa oloaan purkaa. Ja samalla myös tiedät, että voit itse aina tarvittaessa turvata häneen. Isä on paras.

Anna mun mennä

Miksi ihmeessä joillekin ihmisille on niin kamalan vaikeaa käsittää se, että suhde on ohi???

Toivottavasti tämä on ainut postaus kyseisestä henkilöstä, mutta ristin hänet nyt kuitenkin. Eli olkoon tästä eteenpäin herra pohjoinen. Suhteemme oli täynnä tunnetta, lujaa mentiin ylös ja vielä lujempaa tultiinkin sitten taas alas. Kuluttavaa. Ja niin turhaa. Vaikeinta on se kun toisen tuntee niin pirun hyvin. Miten joku voi ollakin niin ennalta-arvattava? Välillä tuntuu kuin olisimme olleet yhdessä aina, vaikka ensi tapaamisesta ei ole edes vuotta kulunut. Lopulta kaikki kaatui omaan mahdottomuuteensa. Liikaa vanhoja luurankoja kaapissa. Liian monta petettyä lupausta. Ja aivan liian monta toista mahdollisuutta.

Jättäisi jo rauhaan! Eikö se tajua, että satunnaiset viestit tekee tästä kaikesta meille kummallekin vain vaikeampaa! Vanhat tunteet nousevat pintaan, kosketuksen voi melkein tuntea iholla. Kusipää.

Log in

Nyt kun illat ovat pimenneet ja syksy tekee tuloaan, on tullut tunne, että olisi ehkä taas aika tavata joku kiva kainalo johon käpertyä. Ei välttämättä mitään turhan vakavaa. Sellaista helppoa yhdessä oloa silloin kun siltä tuntuu. Ja ei todellakaan mitään suurta draamaa, joka vie tunteiden vuoristoradalle. Sitä on viimeisen vuoden aikana koettu tarpeeksi taas vähäksi aikaa. Mies, jolla on oma elämä, ei takerru liikaa, mutta toisaalta osaa myös käyttää puhelintaan silloin kun häneen yrittää olla yhteydessä.

Ja mistähän tälläisen yksilön löytäisi? Baarikänniääliöt eivät nappaa ja vielä vähemmän salilla pullistelevat idiootit. Heikkona hetkenäni päädyin ratkaisuun, johon en kuvitellut ikinä päätyväni. Tein profiilin netin deittisivulle. Kyllä. Tähän on tultu. Ja mikä huvittavinta, suureksi yllätyksekseni sieltä löytyi useampi profiili, joissa hyvännäköiset, fiksunoloiset, työssäolevat, liikunnalliset miehet etsivät seuraa. Siis mitä?? Luulin aina, että nettideittailu on epätoivoisten peräkammarinpoiken hommaa. Näyttää siltä, että käsitykseni on ollut aivan väärä. Yhteydenottoja odotellessa.

Absoluuttisesti aalloilla

Pahentuneen migreenin takia sain äskettäin sellaiset estolääkkeet, joiden kanssa ei sitten seuraavaan kolmeen kuukauteen oteta tipan tippaa alkoholia. Vasta nyt tajusin miten iso osa alkoholilla on elämässäni. Ensin otti päähän ihan älyttömästi, mutta pian ärtymyksen korvasi puhdas paniikki. "Siis miten mä kestän kolme kuukautta!!!" Siihen aikaan mahtuu yllättävän monet bileet ja vielä kun pikkujoulukausi alkaa nykyisin jo lokakuun lopussa, epätoivo valtasi äkkiä alaa. Puhumattakaan perjantaipunkusta, joka on ollut viikottainen paheeni jo useamman syksyn/talven ajan.

Viikonloppuna oli ensimmäinen koettelemuksen paikka, kun suunnistin lahden toiselle puolelle. Viime kerrasta Tallinnan laivalla olikin jo aikaa, ei sillä, että sitä meininkiä kauhean usein jaksaisikaan katsella, ja nyt siis vielä täysin selvinpäin. Opin monta uutta asiaa. A - Laivalla ei saa alkoholitonta siideriä/olutta. (eikä myöskää terminaalin baareissa) B- Kun tilaat alkoholitonta drinkkiä, sinulle voidaan tarjota esimerkiksi lasillista tuoremehua. Siis WTF! Jos haluaisin lasillisen tuoremehua, niin olisin tilannut sen. Sen verran kiitosta kyseiselle henkilölle, että hän sentään tiesi mikä alkoholiton drinkki on, ei vaan halunnut tehdä sitä. Eräälle baarimikolle kun piti selvittää mitä kyseinen termi edes tarkoittaa. "Se on siis sellainen lastendrinkki. Eli ihan niin kuin mikä tahansa tavallinen drinkki, mutta et vaan laita alkoholia siihen, vaan käytät pelkästään niitä alkoholittomia ainesosia." C - Ihiminen joka ei juo laivalla on jotenkin outo ja hänet on pako saada humalaan.

Muuten meni kyllä ihmeen hyvin. Olin positiivisesti yllättynyt itseeni. Minulla oli hauskaa, ihan oikeasti, ja bailatessa meni aamuun asti. Tähän vaikutti kyllä paljon mahtava bändi, sekä hyvä, vaikkakin hyvin humalainen seura. Juominen on selvästikin tapa. Kun join muiden mukana, vaikkakin ilman promilleja, tuntui olo luontevalta. Jos olisin istunut "tyhjin käsin", olisi tuntunut varmasti huomattavasti oudommalta. Lisäetuna söin ensimmäistä kertaa elämässäni aamiaista laivalla ja olin maissa Tallinnassa ilman krapulaa. Matkasta jäi mukava mieli ja morkkiksesta ei ole tietoakaan. Hmmm... ehkä tämä hetkellinen absolutismi ei olekaan ihan huono juttu.

Lisää rautaa

Syyskuu, siis oikeasti syksy. Kesä ja kolmen kuukauden treenitauko auttamatta takana. Miten toimia? Vaihe yksi: nouse sohvalta, pakkaa treenikassi ja suuntaa kohti BodyPump tuntia. Vaihe kaksi: Valitse paikka sen muskeli äijän ja tiukka peppuisen blondin välistä. Vaihe kolme: Tee treeni samoilla painoilla kuin viime kerralla. Kyllä sä jaksat! Ei kolmen kuukauden tauko niin paljoa vaikuta. Ja tulihan sitä kesällä käveltyä paljon. Niin ja uitua. Ei ne "muutamat" terassi-illat mitään meinaa. Vaihe neljä: Tunnin loppuvenyttelyt riittää hyvin palautumiseen, mene suoraan suihkuun ilman lisävenyttelyjä. Vaihe viisi: Miks ihmeessä kädet ei nouse hartiatasoa ylemmäks ja pakarat huutaa armoa?

Huomenna uudestaan. Jos kykenen.

Jälkikirjoitus: En kyennyt sitten, en.

Olipa kerran...

Usea taho on minulle elämäni aikana naureskellen sanonut, että sinun elämästäsi kyllä tulisi hyvä kirja. Täytyy myöntää, että omaan todella uskomattoman taidon saattaa itseni täysin tahattomasti mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Lisämaustetta tuo kieroutunut taipumukseni vetää puoleeni miehiä, joita ehkä parhaiten kuvaa sana renttu. Ahdistuskohtaukset ja tietyt neuroottiset tavat kuvaavat minua myös hyvin.

Kirjailijaksi en ole koskaan halunnut ryhtyä. Ei sillä, että taidot siihen hommaan riittäisivätkään. Ajatus paikasta, johon pääsisin elämäni ironisuutta purkamaan, on kuitenkin jo pitkään tuntunut houkuttelevalta. Lisäksi täytyy myöntää, että pelkään jo ystävieni mielenterveyden puolesta. Sen verran paljon he ovat joutuneet tilitystäni kuuntelemaan.

Tiedossa siis anonyymisti otteita ja ajatuksia elämästäni. Asioista, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat tätä pientä kulkijaa.