Erilainen iltapäivä

Vietin tässä neljä tuntia naisseurassa, joka koostui kahdesta viimeisillään raskaana olevasta naisesta, sekä kolmannesta, jolla oli 3 kuukautinen vauva mukanaan. Minä siis olin porukan ainoa lapseton. Olenkin kuunnellut sujuvasti neljä tuntia keskustelua mammajumpasta, äitiyshousuista, tämän vuoden äitityspakkauksen sisällöstä, eri kantokassien eduista ja haitoista, imetystekniikoista, kauppakeskusten lastenhoitohuoneista, synnytyksen eri vaiheista, vauvan kakan koostumuksesta (???!!!), viikonlopun hesarin ristityt -osastolla olleista nimistä jne. jne. jne.

Ymmärrän, että asia on ajankohtainen kysyisille henkilöille ja alussa yritin parhaani mukaan esittää kiinnostusta ja kysyä aiheeseen sopivia tarkentavia kysymyksiä. Mutta siinä vaiheessa kun kerroin itselleni tärkeistä asioista ja sain vastaukseksi "ai kun kiva" ja päälle sen tekohymyn "ei voisi vähempää kiinnostaa", niin päätin luovuttaa. Päädyin seuramaan Top Geariä tv:stä... niiden äijien jutuille saa sentään nauraa ääneen! Joten, hei please te kaikki äipät, yrittäkää nyt edes vähän hillitä itseänne meidän lapsettomien seurassa. Meitä kun ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa millaista ihottumaa teidän pikku Onnilla on ollut siellä vasemman jalan kolmannen jalkapoimun kohdalla. Kotiin kävellessäni eräs lapseton ystäväni soitti minulle ja kun puhuimme puhelimessa vastaan ajoi pikku neiti kolmipyörällään täyttä kurkkua kiljuen.

"Mikä toi ääni on?"
"Joku lapsi."
"Lyö sitä."

Olisikohan äippien huumori riittänyt tuohon?