Olipa kerran...

Usea taho on minulle elämäni aikana naureskellen sanonut, että sinun elämästäsi kyllä tulisi hyvä kirja. Täytyy myöntää, että omaan todella uskomattoman taidon saattaa itseni täysin tahattomasti mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Lisämaustetta tuo kieroutunut taipumukseni vetää puoleeni miehiä, joita ehkä parhaiten kuvaa sana renttu. Ahdistuskohtaukset ja tietyt neuroottiset tavat kuvaavat minua myös hyvin.

Kirjailijaksi en ole koskaan halunnut ryhtyä. Ei sillä, että taidot siihen hommaan riittäisivätkään. Ajatus paikasta, johon pääsisin elämäni ironisuutta purkamaan, on kuitenkin jo pitkään tuntunut houkuttelevalta. Lisäksi täytyy myöntää, että pelkään jo ystävieni mielenterveyden puolesta. Sen verran paljon he ovat joutuneet tilitystäni kuuntelemaan.

Tiedossa siis anonyymisti otteita ja ajatuksia elämästäni. Asioista, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat tätä pientä kulkijaa.