Zeniä etsimässä

No niin, nyt sitten ne alkoholittomuuden aiheuttamat sivuoireet alkavat nousta pintaan. Täytyy myöntää, että pään nollaus tulisi enemmän kuin tarpeeseen tällä hetkellä. "Lievää" kireyttä aistittavissa ilmassa. Hetkittäinen halu purra työkavereiden päät irti on pysynyt tähän asti suhteellisen hyvin kontrollissa kovan treenaamisen avulla. Ja onhan six pack vatsa aina terveellisempi tavoite kuin six pack vatsassa, vaikka jälkimmäinen houkuttelisikin niin kovasti.

Tänään kävin sen verran kovilla ylikierroksilla, että oli aika ottaa järeät aseet käyttöön. Suuntasin siis elämäni ensimmäistä kertaa joogaan. Ja hikihän siinä tuli. Ei muuten ole mitään kevyttä venyttelyä, vaan oikeasti ihan kunnon treeniä koko kropalle. Meditaatio-osuus oli kyllä suhteellisen haastava tälle urbaanille neidolle. "Ajattele sanaa onnellinen ja tunne onnellisuus koko kehossasi" .........No joo.......... Ehkä menee vielä hetki ennen kuin koen täydellisen valaistumisen. Aloin kuitenkin muistelemaan hetkeä milloin viimeksi olen oikeasti ollut onnellinen. Tyytyväinen itseeni ja elämääni olen kyllä, mutta että olisi aidosti tuntenut sitä puhdasta onnellisuutta. Siitä hetkestä on aivan liian pitkä aika.

Onneksi isä soitti ja esti synkkyyteen vajoamiseni. En ollut sitten ainut kenelle viikko oli alkanut vähemmän positiivisissa merkeissä. Miten hyvältä tuntuukaan tietää, että olet ainakin yhdelle ihmiselle niin tärkeä, että hän voi sinulle pahaa oloaan purkaa. Ja samalla myös tiedät, että voit itse aina tarvittaessa turvata häneen. Isä on paras.