Absoluuttisesti aalloilla

Pahentuneen migreenin takia sain äskettäin sellaiset estolääkkeet, joiden kanssa ei sitten seuraavaan kolmeen kuukauteen oteta tipan tippaa alkoholia. Vasta nyt tajusin miten iso osa alkoholilla on elämässäni. Ensin otti päähän ihan älyttömästi, mutta pian ärtymyksen korvasi puhdas paniikki. "Siis miten mä kestän kolme kuukautta!!!" Siihen aikaan mahtuu yllättävän monet bileet ja vielä kun pikkujoulukausi alkaa nykyisin jo lokakuun lopussa, epätoivo valtasi äkkiä alaa. Puhumattakaan perjantaipunkusta, joka on ollut viikottainen paheeni jo useamman syksyn/talven ajan.

Viikonloppuna oli ensimmäinen koettelemuksen paikka, kun suunnistin lahden toiselle puolelle. Viime kerrasta Tallinnan laivalla olikin jo aikaa, ei sillä, että sitä meininkiä kauhean usein jaksaisikaan katsella, ja nyt siis vielä täysin selvinpäin. Opin monta uutta asiaa. A - Laivalla ei saa alkoholitonta siideriä/olutta. (eikä myöskää terminaalin baareissa) B- Kun tilaat alkoholitonta drinkkiä, sinulle voidaan tarjota esimerkiksi lasillista tuoremehua. Siis WTF! Jos haluaisin lasillisen tuoremehua, niin olisin tilannut sen. Sen verran kiitosta kyseiselle henkilölle, että hän sentään tiesi mikä alkoholiton drinkki on, ei vaan halunnut tehdä sitä. Eräälle baarimikolle kun piti selvittää mitä kyseinen termi edes tarkoittaa. "Se on siis sellainen lastendrinkki. Eli ihan niin kuin mikä tahansa tavallinen drinkki, mutta et vaan laita alkoholia siihen, vaan käytät pelkästään niitä alkoholittomia ainesosia." C - Ihiminen joka ei juo laivalla on jotenkin outo ja hänet on pako saada humalaan.

Muuten meni kyllä ihmeen hyvin. Olin positiivisesti yllättynyt itseeni. Minulla oli hauskaa, ihan oikeasti, ja bailatessa meni aamuun asti. Tähän vaikutti kyllä paljon mahtava bändi, sekä hyvä, vaikkakin hyvin humalainen seura. Juominen on selvästikin tapa. Kun join muiden mukana, vaikkakin ilman promilleja, tuntui olo luontevalta. Jos olisin istunut "tyhjin käsin", olisi tuntunut varmasti huomattavasti oudommalta. Lisäetuna söin ensimmäistä kertaa elämässäni aamiaista laivalla ja olin maissa Tallinnassa ilman krapulaa. Matkasta jäi mukava mieli ja morkkiksesta ei ole tietoakaan. Hmmm... ehkä tämä hetkellinen absolutismi ei olekaan ihan huono juttu.